Israel joulukuussa 2013. Maa, jossa sai nähdä kaikkea täyteen ahdetun ja loputtoman tyhjyyden väliltä. Autosta katsellessa teki mieli lähteä juoksemaan autiomaahan, mutta kaikki tuntui olevan armeijan harjoituskenttää.

(Mulla on silmän ja kyynelkanavan tulehdus. Yhteen tarttuneet silmäripset. Puoliksi umpeen muurautunut silmä.)

Kävin kevään aikana kahdesti Uppsalassa siskoani katsomassa. 

Toisella kertaa sain ihailla kipristävän kylmää talvikaupunkia, toisella pääsin vaellusreitille katselemaan kevättä.

Kirkossa ja metsässä kävelystä löytyy paljon samaa. Pääsee nauttimaan siitä, kun saa olla vain hiljaa ja kaikki tuntuu rakkaudella tehdyltä.

Koululaiset kotimatkalla, Jerusalemin vanha kaupunki, Israel.

Kaikki oli märkää ensimmäisestä lumimyrskystä vuosikymmeniin. Minusta tuntui, että voisin olla missä vain. 

Ajoimme pitkin Kuolleenmeren rantaa. Keskellä ei-mitään nousi hotelleja. 

Rannassa huomasin, että ihminen on laumaeläin.