Nautimme eilen Pyynikin näkötornilla ihanasta iltapäivän auringosta.

Hämeenlinnalainen tanssiryhmä Jade Dancers syksyllä 2013.

Siskon kanssa iltauinnilla.

Voitin tällä kuvalla Animalian ja Vähäx valottaa -festivaalien valokuvakilpailussa omassa ikäluokassani toisen sijan. Kilpailussa tuli käsitellä valokuvaten ihmisen ja eläimen välistä suhdetta. Kuvani on nimeltään Odotus.

Yo-kuvausta ihanan Monan kanssa.

Israel joulukuussa 2013. Maa, jossa sai nähdä kaikkea täyteen ahdetun ja loputtoman tyhjyyden väliltä. Autosta katsellessa teki mieli lähteä juoksemaan autiomaahan, mutta kaikki tuntui olevan armeijan harjoituskenttää.

(Mulla on silmän ja kyynelkanavan tulehdus. Yhteen tarttuneet silmäripset. Puoliksi umpeen muurautunut silmä.)

Kävin kevään aikana kahdesti Uppsalassa siskoani katsomassa. 

Toisella kertaa sain ihailla kipristävän kylmää talvikaupunkia, toisella pääsin vaellusreitille katselemaan kevättä.

Kirkossa ja metsässä kävelystä löytyy paljon samaa. Pääsee nauttimaan siitä, kun saa olla vain hiljaa ja kaikki tuntuu rakkaudella tehdyltä.

Sininen väri rauhoittaa.

Kuljin juhannuksena pitkin pihaa monen vaatekerroksen peittämänä, villasukka toisessa jalassa.

Söin maissia, istuin kylmillä portailla ja tönäisin yhden pullon niitä alas.

Kuvasin, kuinka rakas ystäväni oli kuin lohikäärme, tässä kaupungissa vielä tämän yhden viikon.

Mun on opeteltava tarkistamaan, että tausta on kuvissa suorassa.

Kevään värejä: aamusmoothie, mökkipitsa ja kauniiksi kuvioiksi hieman sulanut järven jää.

Tällaisista jutuista mun talvinen arki piristyy.
Käytiin tätini ja koirien kanssa metsässä, kun talvi oli vielä kauneimmillaan. Koirat sai kulkea vapaana, ja jäin jatkuvasti jälkeen kameroineni. Viikottain istutaan mummuni kanssa keittiön pöydän ääreen juttelemaan. Pari viikkoa sitten keräsin karkkeja maasta muovipussiin kuin alakouluikäinen. Niiden syömisessä meni monta päivää, ja mun lakanat oli täynnä karkkipapereita. Joskus on hassua asua yksin.

Kello on kaksi päivällä. Makaan vieläkin sängyssä. Mulla on repussa viisi paria uusia sukkia ja pöydällä laatikossa vaelluskengät. Sängyssä vieressäni uusi objektiivini. Se on ollut mulla kolme päivää, ja viime yönä kadotin sen linssinsuojuksen.

Tampereella odottaa liikaa tavaraa. Tahdon pakata, pakata, pakata ne kaikki pois.

Koululaiset kotimatkalla, Jerusalemin vanha kaupunki, Israel.

Kaikki oli märkää ensimmäisestä lumimyrskystä vuosikymmeniin. Minusta tuntui, että voisin olla missä vain. 

Ihanat mallini värjöttelivät ulkona mekkosissa, minun sormeni kohmettuivat kameran ympärille. 

Kuvasimme Ainon suunnittelemia ja ompelemia vaatteita. Ne lähtevät hakemuksen mukana kohti koulua Tukholmassa.