Ajoimme pitkin Kuolleenmeren rantaa. Keskellä ei-mitään nousi hotelleja. 

Rannassa huomasin, että ihminen on laumaeläin.

Viime viikolla tuli seilattua journalistiopiskelijoiden risteilyllä. Juostua pitkin käytäviä, pyöritettyä pulloa ja tansittua paritansseja. Valvottua koko yö ja käveltyä suoraan aamupalalle. Katseltua, miten horisontti hälvenee.
Viikonloppu kului lämpimimmässä kainalossa.

Aamu Kroatiassa.
Kissa odotti vieressä, kun kalastaja selvitti juuri nostettuja verkkojaan.
Minä istuin kivimuurin päällä, heiluttelin jalkojani rantakiville.
Kaikki tuntui tasapainoiselta, minäkin.
(Vaikka aina olen horjahtamassa.)

Ajatukset karkailee jouluun.

Mut voiko mua syyttää, kun torille oli tuotu lampaita ja Stockmann paljasti joulunäyteikkunansa?

Päästin lapset eturiviin vain voidakseni napsia kuvia heidän ihastuksestaan.

Lampaan villa tuntui ihanalta palelevissa sormissa.

Rauhallisia muistoja.
Mulla oli ihana viikonloppu. Huomenna viikko alkaa kansainvälisen politiikan luennolla. Arki kuluu täällä nopeasti, kohta saan taas nukahtaa kainaloon.

Vuodenajat  vaihtuu.
Katselen ikkunasta Tampereella,
siirrän tiskausta aina päivän eteenpäin
ja istun junassa aina kun voin.

Mun elämä on muuttolaatikoita

con
fusing

Juhannus Harvialassa.

Tahtoisin vielä muutamaksi päiväksi hengittämään meren ääntä, kävelemään pitkin kapeita katuja, kehräämään kulkukissoille. Muutamaksi päiväksi ottamaan kuvia, jotka eivät tuntuisi niin arkisen pölyisiltä.
Tahtoisin lähteä hetkeksi ja jäädä sille tielleni.

Jos kiireettömyyttä voisi varastoida
Ja jos voisin hyvillä mielin sulkea silmät (ja jatkaa vasta myöhemmin)

Dubrovnik, Croatia.

Somewhere between the sea and the mountains.

I almost want to go back.